Tyhmä mies

Päähän sattuu. Rintakivut ovat jatkuneet. Hikoiluttaa koko ajan.
Leposyke on yli sata.
Mutta ei minua voi väsyttää. Hänhän on jaksanut neljä kuukautta kun minä en ole tehnyt mitään. Pitäähän minun jaksaa neljä päivää!
Entä kun en jaksa?
Mitäs sitten kun keho pettää alla?
Sitten seuraa huutoa siitä miksi en jaksa.

Rintaan sattuu. Väsyttää.
Olen tänään kuullut että olen kusipää. Eilen kuulin että olen idiootti joka välittää vain itsestään.
Tiistaina olin kuolla.
Se taitaa olla siinä.

Ei saatanan saatana sanon minä.

Viimeisen kahden ja puolen kuukauden aikana olen kuullut, kuinka teen neidin elämästä helvettiä. Kuinka vaan vaikeutan asioita. Kuinka olisi mukavampi kun painuisin helvettiin.

Ai niin, siellähän sitä ollaan jo. Ei tarvitse edes mennä minnekään.

Sitten, vihdoin, hermo palaa kiinni.
Oikein kunnolla.

Mää oon sulle tosi vihainen. Mää joudun kestämään ihan hirveää paskaa tässä suhteessa.

Mää tiesin että sä haluat pilata joulun. Mää tiesin sen jo alkuviikosta. Mee pois.

Mää en mee mihinkään. Silloin kun sää oot vihainen sää vaadit aina että mää kuuntelen ja että asiasta puhutaan.

Mee pois. Mä en puhu sun kanssa kun sä oot tollainen. Sää oot lätrännyt niiden kaljojes kanssa taas.

Mitä vittua? Mää join yhden oluen.

Niin, sähän sanoit että sä oot jo yhdestä kaljasta aina kännissä. Mee pois.

Ja minäpä menin.

Hyvin se menee.

Kaupassa käynti yhdessä on mukavaa, eikö totta?

Mää haluaisin käydä Vapaavalinnassa hakemassa lahjan.

Hyvä ajatus, käydään vaan. Pysäkin lähellähän on se myymälä…

Ei kun nyt kun maksettiinkin jo bussimatkasta voitaisiin mennä sinne toiseen myymälään, keritäänkin paremmin.

Mun mielestä se ei oo hyvä ajatus. Sinne on pidempi matka ja toi myymälä on tossa vieressä.

Mutta me ollaan maksettu jo ja bussilla pääsee nopeammin. Sitäpaitsi se on matkalla.

Miten ihmeessä se on matkalla kun me ollaan tässä ja menossa tonne (näyttää ilmassa)?

Mikset sää kuuntele mua? Se on matkallakin.

Niin. Kysymys kuuluu; kumpi on nopeampaa, kävellä n. 100 metriä kauppakeskuksessa, mennä liikkeeseen sisälle ja ostaa lahja vai vaihtaa bussia, kävellä n. 300 metriä, mennä liikkeeseen sisälle, ostaa lahja, kävellä 300 metriä ja odottaa bussia (päästäkseen takaisin lähtöpisteeseen)?

Enpä tiedä.

Tarina jatkuu:

Sää olit mulle niin ilkeä silloin, haukuit mua ja mun mielipiteitä. Halusit vaan jyrätä mut.

Mitä? Yritin sanoa ettei ole hyvä ajatus vaihtaa bussia ja mennä sinne toiseen myymälään kun ensimmäinen oli ihan vieressä! Miten ihmeessä mää nyt olin ilkeä?

Sää olit niin ilkeä ja haukuit mua koko ajan.

Aivan niin. Näin se muuten juuri menikin.

Aamulla:

Mää rakastan sua niin paljon. Sää oot tukenut mua niin paljon, mää oon ihan kuin eri ihminen nykyään. Mää oon tosi kiitollinen.

Kaksi tuntia myöhemmin:

Sää oot aina niin ilkeä, haluat vaan että mulla menee huonosti. Sää et oo tukenut mua mitenkään, päin vastoin. Haluat mulle vaan pahaa.

Illalla, tekstiviestissä:

Mikään mitä mää sanoin riidassa ei muuta sitä mitä mää aamulla sanoin. Ei mikään.

Niinpä niin.

Loma. Ansaittu sellainen.
Ei suunnitelmia, vapaus?

Niin no.

Sää et kerro mulle mitään mitä sää aiot tehdä. Mää en voi suunnitella mitään.
Siinhän se onkin, ei mulla ole suunnitelmia. Sää tiedät kaiken mun suunnitelmista mitä minäkin.
Sää et halua viettää aikaa mun kanssa.

Niin. Toisinaan en haluakaan.

Mennäänkö huomenna uimaan?
En mää tiedä, en ole niin kovin innostunut uimisesta.
No mitäs me sitten tehdään yhdessä?

Niin. Kolmen viikon lomasta hieman vajaa viikko käytetään yhteisellä lomareissulla. Juhannus vietetään yhdessä.

Ei me tehdä koskaan mitään yhdessä.

Avioliittohelvetti -blogissa kerrottu vaikuttaa epämääräisesti tutulta.
Miehiin kohdistuvasta syrjinnästä on tekeillä väitöskirja.

Mistä innoitus?

Niin.

Mies lukee lehteä pöydän äärellä. Nainen esittelee vaatteita peilin edessä.
Mies katsoo, kehuu ulkomuotoa, vaatteiden sopivuutta ja naista.
Lukee lehteä.

Ovi kolahtaa.

- Ei sitten jos ei kiinnosta!

Mitä ihmettä?

- Mitä nyt? Mitä mä nyt tein?
- Et mitään. Ei tässä ole mitään ongelmaa.

Toinen ovi kolahtaa miehen nenän edestä.

- No teinhän mä ihan selvästi jotain kun sää reagoit noin.
- Etkä tehnyt. Tulipahan vaan selväksi ettei kannata yrittää enää koskaan.

Niinpä niin.

Elämä on ihanaa.

Rauhallisempaakin miestä alkaa vituttamaan:

- Miksi sää etä halua puhua mun kanssa tästä asiasta?

- Haluan puhua. Puhutaan asiasta, tuleepa sitten selvää.

- Mää en nyt jaksa jauhaa tästä asiasta. Eikö tästä voisi puhua joskus muulloin?

- No kai sekin käy.

- Ei sitten jos sä et halua puhua tästä asiasta. Ei sitten puhuta koskaan.

- Määhän juuri sanoin, että voidaan puhua tästä nyt.

- Mää en nyt jaksa jauhaa.

IL: Ilkeä mies sairastuttaa vaimon.

Niinpä niin.

Haastenainenkin kävi kommenteissa, kiitoksia.

Homman nimi: Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Enpä taida linkittää tai haastaa enää ketään, mutta vastata voin.

Rakastun aina vääriin naisiin.

Ihastun, rakastun, ihan miten vaan, mutta aina vääriin naisiin. Tai siis - sillä hetkellähän hän on aina se oikea. Myöhemmin? Nii-in.

Annan käyttää itseäni hyväksi.

Nimimerkillä useamman ihmisen toipumisasemana toiminut.

Olen vaikea ihminen.

Jokainen meistä on vaikea ihminen. Minä todennäköisesti vielä vaikeampi. Haluan tehdä asiat usein omalla tavallani enkä aina siedä toisia tapoja.

En siedä säätämistä.

Just fix it. Kysynkö minä neuvoa tai mielipidettä jokaiseen asiaan? Asiat pitää hoitaa, sillä siisti.

Haluan viettää aikaa yksin.

Haluan viettää työpäivän jälkeen vähän aikaa yksin. Tunti lukien blogeja ja koneella puuhaten on pakollinen, jotta pää pysyy kasassa.

Tapahtui eräänä päivänä noin kello 18.30:
Mies on saapunut työmatkalta. Nainen on ollut kotona koko päivän.

Mies sanoo olevansa väsynyt kaikesta, matkustamisesta ja unettomuudesta, sanoo sen jo näin etukäteen.
Ihan vaan ettei tulisi sanomista myöhemmin.

Myöhemmin:

Miksi mää olen sun mielestäs niin tylsää seuraa, ettet sää jaksa?
Miks sää jaksat kaikkien muiden kanssa aamuviiteen, mutta et mun?

Aikaisemmin:
Mies sanoo olevansa väsynyt, mutta haluavansa lähteä silti iltaan istumaan. Sanoo, ettei ole mahdollisesti parasta seuraa tänä iltana (koska on niin väsynyt). Mutta sanoo myös lähtevänsä mielellään. Nainen sanoo, ettei siinä mitään. Hän ymmärtää.

Myöhemmin?

Nii-in.

Miksi jaksan kaikkien muiden kanssa?
Niin.
Kerran vuodessa järjestettävissä firman pikkujouluissa, niin.
Kaikkien muiden kanssa?
Niin.
No niin.

Mitenkähän se mahtaa mennä.

En mää syyttänyt sua siitä että sää et jaksa. Mää syytin itteäni siitä, että olin niin huonoa seuraa.

Niinpä, niinpä.

Aina joskus sitä miettii.

Miettii sitä, mitä kommenttiosastolla sanotaan.
Miettii sitä, mitä hyvät ystäväni sanoivat ennen tämän suhteen aloittamista.
Miettii sitä, mitä silloin itse ajatteli.
Miettii sitä, mitä ajattalee nyt.

Miettii.